Vanhoja karttoja ja Ylen asemat
Kokkola ja Pietarsaari
Tällä pienellä
tutkimuksella on ollut tarkoituksena tyydyttää oma
mielenkiintoni Suomen yleisradion asemien kehitykseen vuosina 1926-1979.
Lähemmässä
tarkastelussa ovat olleet Pietarsaaren, Kokkolan, Ylivieskan,
Lahden ja Vaasan asemat.
Lisäksi on tutkittu ULA- ja
TV-asemien / verkkojen kehitystä.
Vuonna 1978 Kokkolan ja
Pietarsaaren asemat vaikenivat, koska seudun
kaikki lähetystoiminta siirtyi Kruunupyyn yleisradioasemalle.
Ulaverkostoon
Yleisradiossa oli
jo 1940-luvulla tutkittu ultralyhyiden eli ula-aaltojen
käyttöönoton
nahdollisuuksia. Kuitenkin vasta vuonna 1951 tehtiin
päätöksiä joiden pohjalta
ryhdyttiin konkreettisiin toimenpireisiin ula-verkoston rakentamiseksi.
Kyseisenä vuonna Yleisradion hallintoneuvosto hyväksyi
teknillisen
neuvottelu-kunnan ehdotuksen, ula-verkoston rakentaminen aloitettaisiin
seuraavana vuonna.
Yleisradiossa oli
jo 1940-luvulla. (Vsk. 1951, 39). Toisen maailmansodan jälkeen ja
osittain jo
sitä ennen pitkillä ja keskipitkillä aalloilla oli
esiintynyt runsaasti
häiriöitä. Tämä johtui siitä, että
Euroopan laajentuneelle
yleisradiotoiminnalle ei ollut käytettävissä
enää riittävästi aaltoja.
Esimerkiksi vuonna 1948 aaltojen käyttöluku oli 260, mutta
niitä käyttävien
asemien määrä ylitti 500:n (Heinonen 1976, 14). Uusien
aallon-pituuksien ottaminen
käyttöön vuonna 1950 ei tuonut parannusta huonoon
kuuntelutilanteeseen eivätkä
teknillisen neuvottelukunnan mukaan kuunteluolosuhteet parantuisi edes
tyydyttäviksi. Pitkien ja keskipitkien aaltojen lisäksi
otettaisiin käyttöön
myös ultra-lyhyitä aaltoja (ULA). (Vsk. 1951, 39).
Ultralyhyiden
aaltojen menetelmän periaate oli patentoitu jo 1902, mutta
vasta F. H. Armstrongin 1930-luvun alussa suorittaman kokeilun
tuloksena
aloitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1941 järjes-telmän mukaiset
lähetykset.
Yleisradiotoiminnassa oli siihen asti käytetty vain ns.
AM-järjestelmää, joka
perustui amplitudimodu-laatioon. Modulointi on menerelmä, jolla
radioteitse
siirrettävä puhe tai musiikki lisätään
lähettimessä kantoaaltoon eli
kiinteä-taajuiseen vaihtovirtaan, jonka
lähetinantenni-yhdistelmä sätei-lee
avaruuteen. Amplitudimodulaario on modulointimenetelmä, jossa
kantonallon
värihtelytaajuus (amplitudi) muuttuu äänenvoimak-kuuden
mukaan.
Tietolähteitä:
Radio-lehti
(1957-1966)
Yleisradion
historia 1-3
Tietosanakirjoja
Leo
Koskela (Digita Oy)
